Tiistaina lähden tyttäreni kanssa kohti  Kemiä. Olen yrittänyt siirtää lähtemistä mutta nyt en voi enää lykätä matkustusta. Mummi on huonossa kunnossa.
Kemiin liittyy ahdistava,puristava tunne joka painaa rintakehää ja sydämen hakkaamaan. Tämä varmaan johtuu lapsuuteni kesistä jotka vastentahtoisesti vietin Kemissä. Muistuu mieleen haiseva sellu ja leveät kadut. Veitsiluodon tehtaat jotka tupruttivat horisintissa ja ainainen kylmyys. Äiti joka vaihtoi heti juna-asemalla normaalin puheen ärsyttäväksi murteeksi. Kemissä ei ollut mitään tekemistä.  Kaikki muut tuntemani lapset pääsivät mökeille ja erilaisiin puuhalandioihin ja onnekkaimmat matkustivat lentokoneella jonnekkin kaus, paikkaan jossa oli turkoosinsinistä vettä ja hotellin pihalla minigolf. Minä pääsin Kemiin.Siskoni kanssa kulutimme aikaa lojumalla mummin kylpyammeessa kirjoja lukien. Vähän vanhempina teetimme t-paidat joiden teksti julisti "Sano EI Kemille!" Emme uskaltautuneet ne päällä kuitenkaan Valtakadulle, vaan käytimme niitä yöpaitoina. Pelkäsimme liikaa Citymarketin parkkipaikalla autojaan ropaavia harjastukkia ja vielä niitäkin enemmän perheellemme tyypillistä hiljaista vihanpitoa. Hiljainen syyllistäminen on perheemme bravuuri, siihen liittyy suljettuja syyttäviä ovia ja anteeksipyyntöön pakottavaa niiskutusta.                                                   
Isoäitini mielestä alkoholia ei kukaan voi käyttää kohtuudella. Olen samaa mieltä- ei  ainakaan Kemissä. Kemissä sitä on käytettävä paljon ja humaltumistarkoituksessa, että on mahdollisuus menettää ajan- ja paikantaju.

Jos kuitenkin haluat lähteä käymään:
www.kemi.fi